matka tänne (eli aivan liian pitkä postaus siitä kuinka istuin lentokoneissa)

first things first:

1. olen hengissä
2. Olen Wisconsinin osavaltiossa ja Markesanin kaupungissa
3. Täällä on mahtavaa

Joten siitä matkasta...
Mun matka (siis fyysinen matka suomesta tänne) alkoi heräämällä aikaisin Nokialla ja kahden tunnin ajolla Helsinki-Vantaa -lentokentälle. Olin kai jotenkin yrittänyt tehdä niin että valvoisin edellisenä yönä niin että saisin lentokoneessa nukutta ja aika menisi nopeammin. Mikään edellämainituista ei onnistunut.

Helsinki:

(tässävaiheessa fiilikset oli aika korkeella jo)

 (lentokenttä top model asusteena matkalaukut)

 Helsinki-Vantaa -lentokentälle kun saavuttiin niin katottiin että no hyvä kun American Airlines:in tiski on ollu auki vasta n. 10min joten siellä ei varmaan ole edes jonoa, MUTTA jonoa oli, ja paljon olikin joten seuraavat puol tuntia meni siinä. Vihdoinkin kun sitten tiskille pääsi niin siellä olikin aika kattava turvakysely aivan kaikesta kuten. 'oletko pakannut laukut itse'  'koska pakkasit laukut' 'mistä ostit laukut' ja en ollut yhtään valmistautunut niin suureen kyselyyn joten automatkatokkurassa jouduin pyytämään virkailijaa esittämään kysymyksiä uudestaan.
Sen jälkeen kun virkailijat olivat saaneet tarpeekseen minun ja laukkuni dramaattisesta yhteisestä elämänkerrasta, Oli hyvästien aika. Ei niitä kyyneleitä (liikaa) tullut mutta me nähdään kuitenkin jossainvaiheessa uudestaan. :)

(gotta love this airport)

Varsin nopean turvatarkastuksen jälkeen pääsin porteille ja kauppaan ja ennenkaikkea huomaamaan että lennon lähtöön ei ole kuin puoli tuntia joten oli aika juosta. Juokseminen tuli hyvin hyödylliseksi huomatessani että olen aivan toisessa päässä terminaalia kuin AA:n (American Airlines) portti on joten tulihan siinä nähtyä sekin (törkeän hieno) lentokenttä. :D

(puolivälin puuskutukset ja turisteilut)

Tosi helppojen check-in:ien (oikeasti helppojen) jälkeen olinkin jo odottamassa koneeseen pääsyä :D

Ja se kone oli (tosi) iso...

(melkein koneessa!)

Ja kun mä siihen lentokoneen penkille (aivan aivan takarivi) päässä jotenkin naksahti sillai 'Hei, mä olen lähdössä pois kauas pois paikkaan josta mä en tavallaan tunne yhtään ketään ja mun pitäis opiskella ja elää siellä vuoden ajan.' Jostain kovin hassusta syystä tulin vaan enemmän iloiseksi ja tulisellanen lähtemätön hymy :D

(tässä kohtaa aivot sanoo 'naks')

MUTTA! mulla todellakin on kuvia (ihan sikahienoja kuvia) matkasta vaikka olinkin aluksi (huom aluksi) aivan takapenkillä jossa ei ikkunoiden konseptia edes tunneta, koska ennenkuin kone lähti ilmaan joku tosi tärkeännäköinen englantiapuhuva mies tuli selittämään että takana oleva vessa alkaa haista lennon aikana ja se sanoi jotenkin näin 'you dont really wanna be here when that happens' ja kun mies tarjosi mulle ikkunapaikkaa 'I don't really want to be there when that happens' joten sain ikkunapaikan itseasiassa toisen vaihtarin vierestä joten matka meni paljon joutuisammin niin :) (vaikken nukkunutkaan kymmentä minuuttia enempää) Muttajuu lento meni ensin Ruotsin ja Norjan yli ja sitten oltiinkin Grönlannissa ja sen jälkeen Kanadan (jylhiä vuoria) jonka jälkeen oli vuoro Chicagon. Lennolla näytettiin toki pari leffaa mutta huminan takia en oikein katsonut kumpaakaan vaan luin/juttelin/maisemoin/mietiskelin koko matkan :)

Ihmisille jotka epäilevät onko lentokoneruoka yhtään hyvää: Se on oikeasti pientä ja tosihyvää ruokaa (puhuu Jalmari joka ahmi pastansa ja pikkuriikkisen pitsansa)

Suuri kuvakollaasi lentomatkasta:

 (pakollinen 'katso lentokoneen siipeä ja aurinkoa samaan aikaan' -kuva)

 (jos nyt oikein muistan niin tässä on Färsaaret)

 (Grönlanti ja jäätikkö!!!)

 (Kanada ja suuret jylhät vuoret!)

 (Jylhien vuorien jälkeen olikin pitkänaikaa tällasta)

(Asutusta!)'

Chicago:

Lennon laskeutumisen ja käytäväkävelyjen jälkeen oli joka jonojavihaavan painajainen: 'Chicago border control' (josta mulla ei ole kuvia koska se oli kielletty sillä alueella :S) Muttajuu, ensin kaikki matkustajat kaikilta saapuvilta lennoilta (kai) laitettiin jonoon josta lähetettiin pienissä ryhmissä eteenpäin TOISEEN JONOON joten en tajua mikä idea ensimmäisessä jonossa oli. Siinä sitten jonotettiin ja siirryttiin seuraavasta jonosta toiseen jne. kunnes viimein tuli se kohta jolloin pääsi tullivirkailijan puheille jossa otettiin sormenjäljet ja kuvat jakaikki ja kysyttiin pari yleispätevää kysymystä ja sitten pääsikin jo hakemaan matkalaukkuja.

Hassu juttu tässä oli se että Suomenpäässä AA:n check in:issä kyseltiin paljon tarkemmin mm. matkan tarkoitusta kun taas varsinaisessa tilanteessa tullivirkailija ei kysynyt kuin pari itsestäänselvyyttä ja päästi menemään.

Laukut sai helposti ja itseasiassa ne sai heitettyä melkein LIIAN helposti jatkolennoille joten kulutin seuraavat parituntia stressaten että teinkö sen oikein kun oli niinkin helppoa.

Kaikkeen tähän meni n. 3 tuntia (aivan liian kauan) joten taas oli kiire ehtiäkseen seuraavalle lennolle Madisoniin jossa host-perhe odottaa

Mutta kun pääsi tullista ulos vapauteen ja lämpöön ja Chicagoon ja junaan toiseen terminaaliin, tuli uusi kestohymy aiheesta: 'Mä olen vaihtarina Amerikassa!'

 (kestohymy ja tärähtänyt huono kuva)

 (Raitiovaunuasema terminaalista toiseen)

 (tälläisissa näkymissä)

 (paljon paljon amerikkailaisia)

(alan epäillä että lentokentät on mun heikko kohta)

Chicagon lentokenttä lyhyesti: Eksyin

Ja kun vihdoin löysin oikean portin seuraavalle lennolle (lennon piti lähteä kahdenkymmenen minuutin päästä)

Odotukseni: Lentoa myöhästettiin n. 3 kertaa (menin laskuissa sekaisin toisen kerran jälkeen) joten kun viimein pääsin siihen pienenpieneen lentokoneeseen joka vei Madisoniin oli jo kovinkovin pimeää

(tälläkertaa en saanut ikkunapaikkaa joten ei ole kuvia ei)'

Madison:

(mulla on oikeesti joku juttu näihin lentokenttiin)

(Siis kuvassa Madisonin lentokenttä)

Joten kun pääsin viimeiseen (lennettävään) määränpäähän: Madisoniin, oli luvassa taas kävelyä

Kävelyn päässä kuitenkin odotti host-perhe: Family-Clark ,joka osoittautui erittäin lämpimäksi ja mahtavaksi porukaksi :3

Kävi ilmi että jossakinvaiheessa toinen laukuistani oli tutkittu Border controllin toimesta mutta se oli ihan ok, koska mitään ei ollut kadonnut.

Tunnin ajomatkan jälkeen päästiin Markesaniin, eli kotikaupunkiini seuraavan 9kk ajaksi.

Markesanissa on 'vain' n, 1,476 asukasta mutta kaupunki vaikutti todella mahtavalta.

Kun pääsin vihdoin 'kotiin' olin ollut hereillä n. 25 tuntia (sekosin laskuissa taas) ja jetlag alkoi painaa niskaan, mutta silti oli kyllä todella mahtava matka :)

Markesan:

 (talo/palatsi jossa nykyään sitten majailen)

(Markesan High School)

(joka on todella iso O_o)

(kotikatu :3)

(perhe siis asuu n. kilometrin päässä kaupungista)

Muttajuu tähän loppuun top 3 asiaa mitkä tulee mieleen täällä asutusta ajasta:

1. Maissipellot, niitä on oikeasti kaikkialla

2. Kaikki, siis KAIKKI ihmiset on kauheen ystävällisiä ja mukavia

3. Kaikki on halvempaa kuin suomessa. (sain kokonaisen subin sillä hinnalla millä saan Suomessa puolikkaan subin O_o)

Muttajuu

Olen elossa
kaikki on hyvin ja kaikki on mahtavaa

ps. Koitan tehdä postauksia elämästä täällä mahdollisimman pian.